Olen käynyt Lontoossa vajaat parisenkymmentä kertaa ja arvostan monia sieltä löytämiäni asioita. Futisstadionit, pubit, upeat rakennukset ja yleensäkin katukuva henkii pitkää historiaa. Lontoossa kunnioitetaan perinteitä, eikä turhanpäiten tuhota vanhaa.
Lontoon palossa 1666 puolet kaupungista tuhoutui ja myös toisessa maailmansodassa paljon kaunista särkyi, mutta tieten tahtoen Lontoossa ei kauheasti hyvää rikota. Don´t fix it if it ain´t broken.
Kouvolassa on ollut tapana laittaa rakennuksia maan tasalle ja rakentaa uutta tilalle. En tiedä mistä tällainen toimintakulttuuri johtuu ja ketkä siitä hyötyy, mutta pidän sitä outona ja suorastaan vahingollisena. Jos jokin on rikki sen voi korjata.
Manskin kiinalaiset katukivet saivat olla paikoillaan vajaat 20 vuotta, jonka jälkeen ne piti repiä pois, että tilalle saatiin uudet kiinalaiset katukivet. Ja todellakin siis kiinalaiset, eipä tullut päättäjille mieleen käyttää katukivenä paikallista kultaa, rapakivigraniittia, jolla on rakennettu ympäri maailmaa kaupunkikuvaa kivellä joka kestää.
Lontoossa on tapana rajata rikkinäinen alue ja korjata se. Niin perinteitä ja rahaa säästyy, eikä toiminnalle aiheuteta haittaa valtavilla remonteilla. Kuvassa kivimiehet työssään Kings Cross aseman edustalla.
