Ero on uuden alku
Kymsote eroaa Kouvolasta ja ottaa käyttöön nimen Kymenlaakson Hyvinvointialue. Samalla 2/3 Kouvolan budjetista siirtyy sen haltuun, että kykenisi hoitamaan sille annetut elintärkeät tehtävät mahdollisimman hyvin.
Tähän asti ne on hoidettu heikosti. Organisaatiossa, johdossa ja hallinnossa on vakavia ongelmia, jotka kertaantuvat monella eri sektorilla. Budjetissa ei pysytä, toiminta takkuaa puhelinvarauksia myöten, eikä valtava vyyhti tunnu olevan kenenkään kontrollissa.
Suurimpina kärsijöinä tässä ovat hoitajat, ja se on johtanut hoitajapulaan, sekä asiakkaat eli kuntalaiset, jotka eivät saa ansaitsemaansa terveydenhoitoa tai akuuttia apua sairauksiinsa. Ruohonjuuritasolla tehdään hyvää työtä, mutta sitä työtä tekevistä ei pidetä hyvää huolta.
Erosta on sovittu, mutta vielä yksi vuosi pitää asua saman katon alla. Kymsote pyytää lisää rahaa, mutta Kouvola suostuu antamaan vain 2,6% enemmän kuin edellisenä vuonna. Retuperäisesti raha-asiansa hoitanut tuleva ex-puoliso vaatii 4,9%.
Kun Kouvola ei suostu, Kymsote julistaa kostavansa kaiken lapsille ja vanhuksille. Uhkaillaan Mäkikylän palvelukodin sekä Elimäen ja Jaalan terveysasemien sulkemisilla ja nuorten mielenterveyspalvelun alasajolla. Voikkaan hammashoitolakin kuuluu kiristyskavalkaadiin.
Kenenkään sormia ei ole sentään katkottu, vielä, eikä hevosen päätä löydy vuoteesta, kuulemma, mutta terveysmafian toimintatavat eivät kuulu sivistyneeseen vuorovaikutukseen.
Huippukirurgista ei välttämättä tule kyvykästä päällikköä, varsinkin jos johtaminen vaatii vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Yhden alan erikoisosaaminen ei tee kenestäkään ison kuvan hahmottajaa ja virologian asiantuntija saattaa olla fakki-idiootti. Ei Kimi Räikkönen ole autokoulun rehtori eikä Matti Nykäsestä tullut olympiakomitean puheenjohtajaa.
Hyvinvointialue tarvitsee osaavan johdon ja toimivan organisaation. Joku jolla on insinööritaitoa toimintojen suoristamiseen, joku logistiikan expertti, sosiologiaa ja psykologiaa ymmärtäviä henkilöjohtajia, jokunen toimivan organisaation rakentaja ja vieläpä muutama laskutaitoinen henkilökin talouspuolelle siihen päälle.
Viimeisen vuoden Kymsote on keskittynyt ihmisten piikittämisiin, tartuntojen testaamisiin, altistuneiden jäljittämisiin ja terveiden määräämiseen karanteeniin. Siinä sivussa teams-palavereissa on etärakenneltu rajoituksia elinkeinojen ja toimeentulojen estämiseksi, kielletty liikuntaharrastuksia lapsilta ja estetty aikuisilta julkisesta viihteestä nauttimista. Ihmisiä on kehotettu peittämään kasvonsa, pysymään erillään toisistaan ja varomaan kosketusta.
Mitäpä jos kaikki tähän turhuuteen tuhlatut rahat ja resurssit olisi käytetty todelliseen terveydenhoitoon ja oikeasti sairaiden parantamiseen? Oltaisiin keskitytty siihen perustyöhön, miksi julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut yleensä ovat olemassa, sen sijaan että puuhaillaan poliittisen plandemian kanssa? Ei oltaisi kerrytetty hoitovelkaa ja jätetty syövät seulomatta, vaan oltaisiin autettu ihmisiä akuuteissa tilanteissa juuri silloin ja tehokkaasti kun ihminen sitä tarvitsee?
Kuinkahan hyvissä kantimissa sote-palvelut olisivat jos ne kymmenet miljoonat olisi käytetty siihen mihin ne alunperin on tarkoitettu?
Kouvola ei suostunut nostamaan veroprosenttiaan kuten Kotka, joka taipui Kymsoten uhkailun edessä. Hyvä niin, koska jos kiristäjälle antaa siimaa, ei mikään kela riitä sitä takaisin vetämään. Se on loputon suo ja pohjaton kaivo.
On hyvä, että tämä parisuhde katkeaa, eikä viimeiseen iltalypsyyn suostuta, mutta se pitää muistaa, että lähiomaiset, lapset ja vanhukset, kuten siskot ja veljetkin, ovat edelleen yhteisiä. Heistä on pidettävä huolta ja kun Kymsote tervehtyy, paranee Hyvinvointialueeksi, niin sosiaali- terveys ja pelastuspalvelut tullaan saamaan aiempaa parempaan kuntoon. Ne pitää saada.
Se ei tapahdu itsestään, vaan vaatii muutosta toimintakulttuuriin ja työskentelytapoihin.
Tahdon olla mukana tässä muutoksessa.
Janne Patjas
26.11.2021
Kouvola