Sitä on ollut muutaman päivän vähän kuin lapiolla päähän lyöty. Jotenkin positiivisella tavalla, mutta tuntuu ettei vaalitulos oikein mene itselle jakeluun. Ällistyttää ja kummastuttaa, mutta samalla tuntuu ihan hyvältä kun sai niin suuren saaliin.

Etäkäteen pelkäilin, että jos saankin vain 70 ääntä, mutta toisaalta olen kilpaillut ja hävinnytkin elämässäni niin paljon, ettei tappiot pelota. Tietää niistä selviävänsä muutaman päivän murjotuksella.

Laskeskelin, että 150 äänellä pääsee läpi ja 300 ääntä olisi upea määrä. Ajattelin julkaista sen etukäteeen tavoitteekseni, mutta en halunnut vaikuttaa itsestään liikaa luulevalta öykkäriltä.

Kun vaalivalvojaisissa Mutterissa luettiin mikkiin ennakkoäänten tulokset, Janne Patjas 220, menin lähinnä hiljaiseksi. Ei ollut suurta iloa, eikä surua, eikä oikeastaan mitään sanottavaa tunnereaktiota. Lähinnä hölmistynyt olo. Tiesin päässeeni läpi ja saavani enemmän kuin 300. Ihmettelin tilannetta ja varovasti nautin yleisestä riemusta, koska moni persu sai jo ennakkoon hyvin ääniä.

Lopulta sain 488 ääntä, persuista toiseksi eniten ja vertausluvulla siksi olin koko Kouvolan seitsemänneksi paras. Edellä vain kolme kansanedustajaa, yksi ex-kansanedustaja, edellisten vaalien ääniharava Jouko Leppänen ja Keskustan ykkösnimi Jenny Hasu. Ja takana pitkä jono meritoituneita ja marinoituja poliitikkoja.

Alun perin ajattelin, että saan ääniä kolmesta päälähteestä: nuorisotyönohjaajan ura, futishommat ja nykyinen työ Ykkösen yrittäjänä. Näiden kaikkien etuoikeuttamana olen tutustunut isoon joukkoon ihmisiä ja kuntavaaleissa moni äänestää tuttua hyväksi osoittautunutta tyyppiä.

Neljänneksi lähteeksi laskin sen, että olen asunut paikkakunnalla koko ikäni ja siksi tunnettu luokkakaverien, naapurien ja kylänmiesten keskuudessa. Joku voisi antaa äänen ihan vaan vaikka siksi, että ”ku olin ala-asteella ni Patjas puolusti minuu ku minuu kiusattiin”. Eikä poliittisillä mielipiteillä välttämättä ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että jostain on jäänyt kiva muisto tai tunne.

Myös someaktiivisuudellani uskoin olevan merkitystä. Minulla on paljon mielipiteitä ja kykenen kirjoittamaan niistä selkokielisesti FB-sivullani ja kotisivuillani. Selvästi ne ovat tavoittaneet sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa koskaan en ole vaihtanut LIVEnä sanaakaan. Tein Facebookiin myös muutamia sponsoroituja mainoksia, joilla tavoittaa ihmisiä melko kattavasti. YouTube kanavalle laitoin kantaaottavia videoita, joita julkaisin sitten muillakin alustoillani.

Satsasin myös mainontaan siten, että tilasin kahdeksaan valotolppaan yhteensä 16 naamakuvaa ja tiputtelin flyereita postilaatikoihin vajaat viisisataa kpl. Kiitos kaikille siinä hommassa auttaneille. Elimäelle ja Korialle kävin laittelemassa A4 kokoisia naamakuvia eri paikkoihin, josko ne vaikka muistuttaisivat ajoistani siellä.

Täyttelin vaalikoneita ja tiedän saaneeni ääniä siksi, että vastaukseni osuivat jonkun kanssa niin hyvin yhteen. YLEn vaalikoneessa jostain syystä en näkynyt, vaikka olin täyttänyt sen huolellisesti ja tarkistanut useaan otteeseen.

Yhdeksi yllättäväksi äänilähteeksi siunaantui koronarajoitukset, koska kaikista ehdokkaista yli puoluerajojen olin ainoana näkyvästi ja kuuluvasti niitä vastaan koko kampanjan ajan. Minulle ja monelle muulle niiden mahdollisimman pikainen poistaminen oli sydämen asia keväästä 2020 lähtien. Menetin mielipiteeni vuoksi muutaman äänen, mutta sain niitä kymmenittäin lisää.

En tiedä vaikuttiko toritelttailut Manskilla ja Kuusankoskella omiin ääniini, mutta persut teki erinomaisen telttakamppanjan laajasti koko alueella ja sillä oli varmastikin merkitystä puolueen yhteiseen äänimäärään, joka oli komea 7580. Jake Vornanen, Sheikki Laakso, Jari Kaleton, Tuija Ranta ja moni muu teki valtavan työn tällä saralla yhteisen hyvän puolesta. Itselleni näissä tärkeintä oli se, että sai tutustua muihin ehdokkaisiin ja huomata kuinka upea joukkuehenki ryhmässä on.

Kouvolalaiset halusivat nyt äänestää persuja ja se boostasi kokonaispottiani paljon. Yhteensä peräti 13 persua pääsi läpi ja se lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

Jos olisin pyrkinyt valtuustoon vaikkapa vihreänä, olisin saanut luultavasti puolet vähemmän ääniä. Nyt olin monelle se sopiva persu.

Se on erikoista, että vaikka sain yhdeksänneksi eniten absoluuttisia ääniä, en ollut yhdelläkään 23:sta äänestysalueesta viiden parhaan joukossa. En ollut minkään kylän ”oma poika”, vaan sain siis ääniä melko tasaisesti ja jokaiselta alueelta jotain. Vertailukohtana esim vanha vääntäjä Jari Larikka, joka voitti minut vanhan Kouvolan kuudesta äänialueesta neljällä, yhteensä 11:lla äänellä, mutta hävisi kaikilla muilla 17:lla alueella niukasti tai rumasti. Kokonaispotissa peräti 153:lla äänellä.

Se tuntuu hyvältä, että kannatuspohja on iso ja laajalle levinnyt. Tavoitteenahan tässä on viimein lopettaa vanhojen kuntarajojen vastakkainasettelu ja olla kaikki samaa suurta yhteistä Kouvolaa.

Vaalikampanja oli mielenkiintoinen rupeama, joka vei paljon aikaa ja ajatuksia. Rankan suorituksen jälkeen on hetken aikaa tyhjä olo, mutta sitten ladataan akut ja ryhdytään keskittymään siihen todelliseen työhön ja pyrkimyksiin saada Kouvolan asioita kuntoon. Olen poliitikkona täysi keltanokka, joten oppimista riittää ja nöyränä pitää opetella toimimaan kuntalaisten parhaaksi uusissa tehtävissä.

Toivon että päätöksenteon toimintakulttuuri saadaan muuttumaan sellaiseksi, ettei kaikesta tarvitse riidellä, vaikka erilaisia mielipiteitä onkin. Ja että yhdessä pystytään tekemään myös kompromisseja ja toimimaan aina kokonaisuutta katsoen pieniin lillukanvarsiin takertumatta.

Hiljaiseksi tämä veti, mutta tästä se lähtee. Kiitoksia paljon kaikille vaalityössä mukana olleille ja jokaiselle minua tai muita perussuomalaisia äänestäneelle. Teemme kaikkemme ettei äänesi menisi hukkaan.


Janne Patjas
16.06.2021
Kouvola