Suomessa kuollaan jo kolmatta vuotta ennätyksellisesti ja samaan aikaan syntyvyys on romahtanut. Siksi "Kansainvälistyvä Kouvola" ohjelmassa" kerrotaan, että maahanmuutto on ainoa keino kasvattaa väestöä.

Väkimäärän kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, koska määrä ei korvaa laatua tässäkään asiassa. Emme tarvitse lisää väkeä resurssien rasitteeksi, vaan yhteiskunnan hyödyksi. Kaipaamme nettoantajia, emme nettosaajia. Meillä on ihan riittävästi jo omasta takaa ihmisiä, joista yhteiskunta joutuu huolehtimaan. Emme tarvitse tuontia tälle sektorille. Tähän asiaan pitää suhtautua pragmaattisesti, ei tunteella.

Ohjelma kertoo laajasti, kuinka voimme tukea kansainvälistymistä ja toimia houkuttelevana kohteena muuttoa suunnitteleville. Kansainvälisyys tai vieraskielisyys ei kuitenkaan sinällään auta mitään. koska erilaisuus ei välttämättä ole rikkaus. On olemassa hyvää ja rakentavaa erilaisuutta, mutta myös pahaa ja tuhoavaa. Kuten voimme valitettavasti jo Ruotsista ja Länsi-Euroopasta oppia.

Suomen hallitus on linjannut neljä kansainvälisen rekrytoinnin kumppanimaata. Intiasta saamme data-osaajia ja IT-henkilöitä, Filippiineiltä hoitajia ja Vietnamista kausityövoimaa. Brasiliasta saapuvien profiili on saman tyyppinen kuin intialaisilla, mutta heidän määränsä on vielä toistaiseksi vähäinen.
 
Näistä maista tullaan töihin tai opiskelemaan ja sopeudutaan yleensä paikalliseen kulttuuriin suhteellisen hyvin. He edustavat hyötymaahanmuuttoa. Kansainvälistyvän Kouvolan pitäisi keskittyä ohjelmassaan siihen, että näistä maista saataisiin tänne ryhmää.

Afrikan sarvesta ja Lähi-Idästä tulevilla sen sijaan on paljon ongelmia kotoutumisen kanssa. Eikä tässä ole tarkoitus puhua yksilöistä, vaan ihan yleisestä globaalista trendistä. Kouvolassa ongelmat ovat vielä suurkaupunkeja pienempiä, eikä tieten tahtoen pidä hankkia itselleen potentiaalisia ongelmia.

Sillä ei kuitenkaan lopulta ole väliä, mistä maasta kukakin tulee, mitä etnistä taustaa edustaa tai mitä uskontoa harjoittaa. Yksilön asenne, ahkeruus ja osaaminen on ratkaisevaa. Perussääntönä voisi todeta, että jos yksilö tarvitsee kotouttamiskoneistoa ja Kelaa, hänestä tuskin tulee Suomeen tai Kouvolaan nettoantajaa.

Kouvolan kuusi suurinta maahanmuuttajaryhmää ovat venäläiset, virolaiset, ukrainalaiset, thaimaalaiset, turkkilaiset ja kiinalaiset. Ei ole realistista, että kaikki saisivat palveluita omalla kielellään. Se on järkevää, että tarjotaan palveluita englanniksi, mutta jotenkin tökkäsi ohjelman tekstissä  tavoite tehdä suomen kauniista yleiskielestä selkokielistä. Tavoite joustavasta joukkoliikenteestä on myös erikoinen, koska Kouvola on jo päättänyt supistaa sitä entisestään.

Meillä ei ole mitään syytä hävetä kieltämme ja kulttuuriamme, kuten ei muitakaan vahvuuksiamme, puhdasta luontoa ja turvallisuutta. Ne ovat niitä parhaita vetovoimatekijöitä. Ei meidän tarvitse muuttua kansanvälisemmiksi tarjoamalla naisille erikseen uimavuoroja, arabiankielisiä uutisia tai moskeijaa. Jos ihminen tuli Mogadishusta pakoon turvalliseen Kouvolaan, hän tuskin tahtoo Kouvolan muuttuvan Malmöksi?

Myöskään sitä ei voi hyväksyä, että joihinkin kansallisuuksiin kohdistettaisiin positiivista syrjintää. Se onneksi jäi ohjelmasta pois, että, kaupungin osakeyhtiöitä ”ohjattaisiin” suosimaan rekrytoinneissaan vieraskielisiä henkilöitä. Syrjintä ei ole koskaan positiivista, vaikka se kohdistuisi kantaväestöön. Kaikkien on oltava yhteiskunnan, lakien ja työpaikkojen edessä samalla viivalla.

Perussuomalaiset hyväksyy kansainvälistyvä Kouvola-ohjelman, vaikka kaipaakin siihen tervettä ylpeyttä omasta kansasta, maasta ja kaupungista.

Janne Patjas
12.11.2024
Kouvola

(PS:n ryhmäpuhe Valtuuston kokouksessa)